Jälkikristillinen vai esikristillinen aikamme?

Jälkikristillinen Eurooppa

Kristinuskolla ei ole helppoa Euroopassa. Moni kirkko haluaa pitää kynsin kiinni historiallisesta valta-asemastaan. Ehkä itse aseman tuovan arvostuksen takia tai sitten ajatellen, että se auttaa kirkkoa tehtävänsä toteuttamisessa.

Kristinusko elää Euroopassa vaikeaa aikaa. Ulkoapäin tulee painostusta ja toiveita kristillisen sanoman tukahduttamiseksi. Sisällä on identiteettikriisejä: Mikä me olemme? Mikä on tehtävämme?

Mission Europen Markku Happonen kirjoittaa lähettäjäpiirikirjeessään kotiseutunsa tapahtumista. Happoset asuvat Etelä-Saksassa Sveitsin rajan tuntumassa. Näin Markku kirjoittaa:

”Badische Zeitung sanomalehti kirjoitti koko sivun uutisen siitä, miten naapurikaupungissamme Baselissa kirkkoja on myyty kulttuurikeskuksiksi.
Monet näistä kirkoista ovat arvokkaita arkkitehtuurin saavutuksia ja museoviraston suojaamia. Jotkut myös suuria yleisöjä, jopa 800 henkeä, varten katolisten tai evankelisten (reformoitujen) seurakuntien käyttöön suunniteltuja.

Tämä kehitys on jatkunut jo parin vuosikymmenen ajan. Syynä on ensi sijassa jäsenkato.

Esimerkkinä Don Bosco kirkko, joka viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien toimii erilaisten tapahtumien ja konserttien pitopaikkana. Katolinen “Heiligergeist” -seurakunta menetti 2010 -luvulla yli 5’000 jäsentä. Vuosikymmenen puolivälissä kirkko oli tyhjänä kolme vuotta, kunnes sen sakraalitilaksi vihkiminen purettiin ja se myytiin.

Toinen esimerkki on Pauluskirche, yksi Baselin evankelisten seurakuntien 20 kirkkorakennuksesta. Evankelinen kirkko Baselissa on menettänyt viimeisten 50 vuoden aikana 85 prosenttia jäsenistään, ennen 170’000, nykyään 25’000. Tästä kirkosta tuli Heimat aller Chöre der Region” – kaikkien alueen kuorojen koti – kulttuurikirkko Paulus.”

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Suomessakin seurakuntien jäsenmäärät pienenevät. Meillä on paljon kirkkoja, jotka on pyhitetty Jumalan palvelemiseen ja evankeliumin julistamiseen. Ehkä koemme saman surullisen tilanteen kuin monessa Euroopan maassa: Evankeliumin julistamisen paikat muutetaan toisiin käyttötarkoituksiin. 

Onko Jeesus, joka Ilmestyskirjan luvuissa 2 ja 3 kulkee tarkastamassa seurakuntia, ja uhkaa jopa jättää ne, jos ne eivät tee parannusta, jättämässä Euroopan kirkot ja kristikunnan? En tiedä. Mutta sen tiedän, että Jumalalla on maanosassamme paljon kansaa. Täällä vielä kastetaan, järjestetään jumalanpalveluksia, julistetaan sanaa, etsitään Jumalaa ja kutsutaan toisia Jeesuksen seuraan.

Mutta silti eurooppalainen kansankirkolliseen enemmistöasemaan perustuva kristillisyys on kriisissä ja ehkä loppusuoralla. Kansankirkossa oli hyvä näky: Lähetyskäskyn mukaisesti tehdä kansasta Jeesuksen opetuslapsia kastamalla ja opettamalla (Matt. 28:18-20). Kansan enemmistö on kastettu, mutta opetus on jäänyt puolitiehen ainakin jos katsotaan, mitä kansa uskoo tai tietää kristinuskon perusteista.

Kun kristinusko tuli Eurooppaan, se alkoi kasvaa vauhdilla vaikeissa oloissa ja vainoissa. Raamatun sanoma ja opetus Jeesuksesta oli vastakulttuuria ajan uskomuksille ja moraalisille arvoille.

Tarvitseeko kirkko sopivassa määrin vastustusta voidakseen olla kasvava ja dynaaminen? Tällaisella kirkolla tulee olla vahva omista arvoista nouseva identiteetti. 

Ehkä emme elä Euroopassa JÄLKIkristillistä vaan ESIkristillistä aikaa, jossa kristityt, kristilliset järjestöt, seurakunnat ja kirkot saavat vielä uuden alun etsimällä apua Jumalalta ja julistamalla rohkeasti evankeliumia ja elämällä sen mukaisesti.

En usko kristinuskon kuolemaan Euroopassa. Uskon sen uudistuskykyyyn ja Jumalan Pyhän Hengen johdatukseen uusien työtapojen, muotojen ja rakenteiden löytymisessä. 

Jokainen tarvitsee Jeesusta

Eurooppalaisessa ihmisessä ei ole tapahtunut sisimmässä muutosta. Hän edelleen tarvitsee pelastajaa ja etsii tarkoitusta elämäänsä. Kristikunnalla on tuoda vastaus.

Eurooppa on yksi maailman vaikeimmista lähetyskentistä. Kyllä me tiedämme sen täällä kotiseudullakin. Kuulemme uutisia kirkon kasvusta kaikkialla muualla paitsi Euroopassa.

Samalla meidän on nähtävä, että meillä on kristikunnassamme täällä Suomessa ja Euroopassa paljon hyvää ja Jumalan siunausta. 

Tänne meidät on laitettu asumaan ja palvelemaan tällaisena aikana. Tämä on meille kutsu rukoukseen ja toimintaan. 

Mitä me kristityt voimme tehdä:

  1. Totea tilanne: Seurakuntien jäsenmäärät laskevat.
  2. Totea tehtävä: Jokainen paikkakuntamme asukas ja jokainen eurooppalainen on Jumalalle rakas ja tarvitsee evankeliumia.
  3. Rukoile paikkakuntasi seurakuntien, kristillisten järjestöjen ja kristittyjen puolesta. Siunaa niitä, jotka ovat hengellisessä työssä. Rukoile Suomen ja Euroopan hengellisen herätyksen puolesta. Pyydä evankelioimisen innon ja ilon syttymistä Euroopassa.
  4. Kutsu kristittyjä yhteiseen rukoukseen. Ota mukaan kristittyjä toisista seurakunnista ja ryhmistä. Uskon, että on aika rukoilla yhdessä!
  5. Unelmoikaa ja tehkää yhdessä eri seurakuntien ja kristillisten ryhmien kanssa suunnitelmia oman paikkakunnan evankeliumitapahtumasta, jossa tavoitatte jokaisen asukkaan päämääränä mahdollisimman monessa uskon syntyminen Jeesukseen. Uskon, että on aika unelmoida ja suunnitella yhdessä. 
  6. Lähtekää liikkeelle toteuttamaan näkyänne. Ottakaa askelia!

Vaikka kuulemme uutisia kirkkojen myymisestä ja seurakuntien jäsenmäärien laskemisesta, emme lannistu. Herramme antoi kristityille kaksi suurta aikaamme sopivaa tehtävää: Julistakaa evankeliumia kaikille luoduille (Mark. 16:15-16) ja rakastakaa toisianne (Joh. 13:34-35). Nämä ovat tulevaisuuden kristikunnan peruspilareita: rakkaus ja yhteinen todistus. 

Mission Europe tukee kristittyjä ja seurakuntia Suomen ja Euroopan uudelleen evankelioimisessa pienenä järjestönä, mutta isolla sydämellä ja näyllä. Jos tämä asia on sydämelläsi olet tervetullut mukaan.

Mika Tuovinen

Kirjoittaja on Suomen ev.lut. kirkon pastori ja Mission Europen toiminnanjohtaja.


JAA TÄMÄ

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN