Jumalan valtakunnan potilaita ja sotilaita

Särkynyt saviruukku

Leif Nummela kirjoittaa Uusi Tie -lehden pääkirjoituksessa hengellisen elämän ”reserviläisille”, jotka ovat jo siirtyneet seuraamaan hengellistä taistelua sivusta. Leif mainitsee lyhyesti kolme asiaa Suomesta:

  1. Monien mielestä sanan- ja uskonnonvapaus ovat meillä Suomessa uhattuna.
  2. Maamme hengellinen tilanne on unelias. Tietämättömyys ja hengellinen välinpitämättömyys lisääntyvät. 
  3. ”Maailman onnellisin kansa” voi huonosti. Monilla lapsilla ja nuorilla on henkistä pahoinvointia. Useita vanhuksia ahdistaa.

Leif kaipaa uutta hengellistä ja henkistä heräämistä. Jumala on antanut tällaisia lahjoja Suomelle useita kertoja. Herätys on Jumalan lahja, mutta meilläkin on tehtävämme: Pidämme esillä Jumalan sanaa ja rukoilemme. Sanan vähäinen kylvö antaa tilaa jumalattomuudelle, runsas kylvö lisää Jumalan sanan hyvää vaikutusta. Martti Luther sanoi uskonpuhdistuksesta: Sana on sen tehnyt.

Leif Nummelan mielestä ”Suomi – ja koko Pohjola – pitää evankelioida ja opettaa uudestaan.”

Jumalan valtakunnan reserviläiset

Leif Nummela katsoo tämän haasteen edessä seurakuntien ja järjestöjen reserviläisiin, joista voisi saada tukea evankelioimis- ja opetustehtävään. Hän kuvaa tätä joukkoa näin:

”He ovat eri yhteyksissä hengellisesti haavoittuneita. Lakihenkisyys, kovuus ja armottomat puheet ovat lyöneet heihin haavoja, minkä vuoksi he ovat vetäytyneet pois uskovien yhteydestä. Useat herätysliikejohtajat ovat viime vuosina pyytäneet anteeksi eri liikkeissä esiintyneitä väärinkäytöksiä. Kysymys kuuluu: riittääkö vielä voimaa antaa anteeksi, tai voisiko oman tilanteen nähdä uudessa valossa? Ei Jeesus niitä haavoja lyönyt. Hän on itsekin haavoitettu meidän tähtemme….Kun ihminen pettyy kristittyihin, se voi hyvin olla oikeutettua pettymystä. Mutta jos ihminen kuitenkin on säilyttänyt uskonsa Herraan Jeesukseen, hänen todistuksensa on kuulemisen arvoinen.”

Tätä sivuun jäänyttä joukkoa Leif kutsuu etsimään paikkaansa Jumalan valtakunnan työssä.

Jumala näkee sinut ja rakastaa sinua

Leif Nummelan pääkirjoitus oli koskettava. Me hengelliset johtajat ja työntekijät olemme taitamattomuuttamme, välinpitämättömyyttämme ja ehkä tietämättämme lyöneet haavoja ihmisiin. Tässä on ollut paljon anteeksipyydettävää ja anteeksiannettavaa. Moni on joutunut etsimään uuden hengellisen kodin ja palvelupaikan. Pahimmillaan jotkut ovat pettyneitä kristinuskoon ja Jumalaan.

Haavoitetuille haluan sanoa:

Jumala näkee tilanteesi ja hän rakastaa sinua. Hän on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli. On myös niitä, jotka ovat halunneet palvella Jumalaa eri tehtävissä, mutta ovat tehtävää hoitaessaan tulleet haavoitetuiksi ja hylätyiksi. Jumala on nähnyt sydämesi halun palvella häntä, ja hän iloitsee siitä, mitä olet halunnut tehdä hänen ja hänen valtakuntansa hyväksi. Jos joku haluaa vielä löytää tien hengelliseen kotiinsa tai ehkä löytää uuden kodin, kannattaa lähteä liikkeelle.

Ja sinä joka haluat vielä särkyneenäkin palvella Jumalaa, entistä hauraampana, mutta juuri haavoittuneena enemmän elämän ja ihmisten todellisuutta ymmärtävänä, muista, että Jumala ei kadu kutsumistaan. Jos haluat, ota askeleita, jossa voit toteuttaa sitä, mihin Jumala sinut kutsui.

Jumalan valtakunnassa heikkous ja voima kietoutuvat

Tässä maassa on monta haavoittunutta ja haavoitettua kristittyä. Ehkä Jeesus haluaa olla erityisellä tavalla heidän lähellään näyttäen  kehossaan ruoskaniskujen jälkiä, reikiä kyljessään, käsissään ja jaloissaan. Ehkä Jeesus sanoo: Minä tiedän, miltä kärsimys ja hylkääminen tuntuu. Ollaan tässä hetki yhdessä, ja lähdetään eteenpäin. Juuri särkyneisyytesi tähden ymmärrät toisia enemmän. Juuri säröjesi vuoksi voit siunata toisia uudella asenteella, mutta vaatii rohkeutta suostua olemaan armahdettu ja kohdata toisia heikkona. Armahdettuna armon asiamiehenä.

”Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni” (Jeremia 17:14).

”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.” (2. Kor. 4:7-9).

Sinua siunaten

Mika Tuovinen


JAA TÄMÄ

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN