Nuorissa kristikunnan tulevaisuus!

Saksassa kahden suuren kirkkokunnan – evankelisen kirkon (EKD) ja katolisen kirkon – jäsenmäärä laskevat rajusti. Uudemmat evankeliset vapaaseurakunnat pärjäävät paremmin maallistumisen edetessä.

Yllättävää on se, että nuorten käsitykset uskosta ovat positiivisempia kuin vanhempien.

Tällaisia uutisia luin Saksasta. INSAn tekemä tutkimus osoittaa, että 64% alle 30-vuotiaista saksalaisista uskoo Jumalaan. Heistä 84% sanoo rukoilleensa ainakin kerran elämässään, ja kaksi kolmesta uskoo, että heidän rukouksensa on kuultu.

Kaikkiaan Saksan asukkaista 48% kertoo uskovansa Jumalaan, ja 42% ei usko. Ei-uskovista joka neljäs kertoi, etteivät ole aivan varmoja Jumalan olemattomuudesta. Nuorissa on enemmän uskovia kuin vanhoissa.

Nuoret uskovat enemmän kuin vanhat!

Bild-lehti teki kyselyn pääsiäisnumeroonsa. Siinä 28% haastatelluista kertoi uskovansa Raamatun mukaisesti, että Jeesus Kristus kuoli ristillä ja nousi kuolleista kolmantena päivänä.

Kuoleman jälkeiseen elämään uskoivat erityisesti alle 30-vuotiaat (61%). Vain 23% yli 60-vuotiaista uskoi kuoleman jälkeiseen elämään. Tässä on huima ero nuorten ja vanhojen välillä. Tämä nuorten on toivon merkki tulevaisuuteen. Tosin väite ei suoraan kerro, että tässä uskotaan kristillisellä tavalla kuoleman jälkeiseen elämään. Onhan monia muitakin katsomuksia, joissa uskotaan ettei kuolema ole kaiken loppu.

Johtopäätöksenä INSAn johtaja sanoi: “Usko Jumalaan ja kirkon jäsenyys eivät enää välttämättä kulje yhdessä. Nuorempi sukupolvi, joka on kauempana kirkosta, uskoo enemmän kuin vanhempi sukupolvi, jotka ovat kirkon jäseniä ja kastettuja.”

Entä Suomessa?

Tutkimukset Suomessa osoittavat samanlaista kehitystä kuin Saksassa. Kristinuskon perusopetuksiin uskotaan yhä vähemmän. Vaikka meillä on vahva kristillinen perinne ja vielä 70% kuuluu kristillisiin yhteisöihin, usko yhteisöjen opinkohtiin on vähäistä.

Mikä tässä on syynä?

Yksi syy saattaa olla se, että seurakunnissa säännöllinen ja määrätietoinen Raamatun opettaminen sekä kristinuskon perusteiden opettaminen on vähäistä. On vaikeaa uskoa sellaiseen, josta ei ole saanut opetusta. Eräs syy saattaa olla myös varovaisuus tai jopa intoleranssi henkilökohtaisen uskon puhumisesta, ja uskoon kutsumisesta ja sitoutumisesta. Yleensä ne, jotka kertovat uskoon tulosta ja kääntymyksestä, ovat hyvin sitoutuneita kristinuskoon.

Myönteinen yllätys

Tutkijat ovat huomanneet suomalaisten naisten uskonnollisuuden rajun vähenemisen, mutta sen sijaan nuorilla miehillä se on vahvistunut. Esimerkkinä mainitsen tässä uskon Jeesuksen ylösnousemukseen. 15-29-vuotiaista miehistä 14% uskoi Jeesuksen ylösnousemukseen vuonna 2011. Neljä vuotta myöhemmin 2015 ylösnousemukseen uskovia nuoria miehiä oli 24% ja vuonna 2019 jo 30%. Tämä on raju myönteinen muutos. Ja mikä kristikunnan kannalta parasta, tämä muutos koskee uskon ydintä.

Onko kristinuskon vahvuus Euroopassa nuoret miehet? Tämä nuorten miesten sukupolvi, joka ei näytä välittävän kovin paljoa kirkosta, välittää kuitenkin enemmän kristillisestä uskosta.

Kristinuskossa nuorilla on ollut suuri merkitys

Kristinuskohan lähti liikkeelle nuorten liikehdintänä. Jeesus aloitti 30-vuotiaana saarnatoiminnan, ja 33-vuotiaana hänet naulittiin ristille. Kolmen päivän päästä hän nousi ylös, ja astui 40 päivää myöhemmin taivaaseen. Jeesus valitsi 12 apostolia, joista nuorin oli ehkä Johannes, lieneekö ollut meidän rippikouluikäinen. Apostolien joukossa ei ollut niin vanhoja kuin minä yli viisikymppinen.

Mission Europen perustaja Kalevi Lehtinen sanoi Suomen Evankelioimiskongressissa vuonna 2004 tästä tähän tapaan:

”Elävä kristillisyys on oikeastaan aina ollut nuorisoliike. Unohdamme tämän helposti. Jeesus teki työnsä kolmikymppisenä. Apostolit olivat häntä nuorempia: ainakin Johannes oli teini-ikäinen. Johannes Kastaja oli Jeesuksen ikätoveri. Jos Paavali olisi tullut uskoon 80-vuotiaana, emme kokoontuisi tänään Dipolissa. Monet Vanhan testamentin suurhahmot astuivat palvelukseen nuorina. Joosef oli 17-vuotias, kun hänet myytiin orjaksi, ja kolmikymppisenä hän oli koko Egyptin käskynhaltija. Gideon, Simson ja Saul nousivat pinnalle nuorina. Daavid oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen, kun hänet voideltiin, ja vasta poikanen, kun hän päihitti Goljatin.
Luther oli vähän yli 20-vuotias, kun hän meni luostariin munkiksi, alle 30-vuotias väitellessään teologian tohtoriksi ja 34-vuotias, kun hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Suomen varhaisimman herätyksen alkuunpanijat, horrossaarnaajat Liisa Eerikintytär ja Anna Rogel olivat nuoria tyttöjä. Abraham Achrenius oli vähän yli 20-vuotiaana hengellinen vaikuttaja, samoin Paavo Ruotsalainen, Jonas Lagus, Lauri Stenbäck, Niilo Kustaa Malmberg, Henrik Renqvist, Fredrik Gabriel Hedberg ja Lars Levi Lestadius. Viime vuosisadan tulisielut Urho Muroma ja Frank Mangs nousivat parrasvaloihin nuorina.”

Nuoret ovat olleet tärkeässä tehtävässä kirkon uudistuksissa, herätyksissä ja lähetysliikehdinnöissä. Miten saisimme nuorille miehille ja naisille mahdollisuuksia toteuttaa sydämensä kutsumusta Jumalan valtakunnan työssä? Kun Pyhä Henki kutsuu, meidän tulee rohkaista eikä sammuttaa tulta. Jumala kutsuu vieläkin nuoria työtovereikseen.

Kalevi Lehtinen haastoi Evankelioimisen kongressissa nuoria ja vanhempia myös tähän tapaan:

”Monet meistä vanhoista ajattelevat, että nuoret ovat tulevaisuuden johtajia, ja on kaunista ajatella niin. Niin kauan kuin me olemme johtoasemissa, olemme tulppana ja nuoret säilyvät 50-60-vuotiaiksi tulevaisuuden johtajina.
Haluaisin julistaa heidät johtajiksi tänään. Johtajaksi ei kasveta vaihtopenkillä pelivuoroa odottaessa – johtajaksi kasvetaan, kun joudutaan epäkypsänä vastuuseen, saadaan epäkypsänä riittävän suuri haaste, kasvetaan johtajaksi. Kirkot ovat kadottaneet sukupolven, joka koostuu 17-25-vuotiaista. Nyt meidän on rukoiltava, että syntyisi nuorten oma herätys nuorten ehdoilla.”

Meidän vanhempien tulee rukoilla nuoren kristikansan puolesta, ja rukoilla sieltä nousevia hengellisiä johtajia.

Meidän tulee tukea ja rohkaista heitä, nostaa heitä kun he kompastuvat, kulkea vierellä ja kehottaa jatkamaan eteenpäin ja antaa heille tilaa. Jospa he palvelisivat paremmin Jumalaa, kristikuntaa ja maailmaa kuin minä olen pystynyt!

Tervetuloa nuoret, vahvistukaa ja asettukaa tehtäviin Jumalan valtakunnassa!

Mika Tuovinen
(7.5.2021)